Viimeisestä kirjoituksesta on aikaa, ja olen jälleen nähnyt paljon. Koska merellisyys on niin kovasti tyypillistä Göteborgille, käsittelee tämäkin kirjoitus merta.
Göteborgin keskusta rajoittuu toiselta reunalta jokeen, jonka varrella on paljon museoesineitä ja laivoja, joihin pääsee tutustumaan. Tyypillisiä merellisiä aiheita ovat ruori ja ankkuri. Kun ankkuriketju yhdistetään kultaisiin suitsiin ja hevoseen, saadaan arvostettu merkki, jonka solmiot ja huivit ovat tuttuja maailmalla.
Rannassa sijaitsee uiva laivamuseo, jossa pääsee tutustumaan muun muassa sotalaivaan ja sukellusveneeseen. Useat museot sulkevat ovensa jo kello viisi, joten normaalin työpäivän päätteeksi niihin tutustuminen on mahdollista vain kirjaimellisesti päällisin puolin. Onneksi rannalla sijaitsee monia museoesineitä, joiden tarkastelu on mahdollista kaikkina vuorokaudenaikona.
Eräs tällainen esine on sukelluskello. Sukelluskellon avulla on mahdollista työskennellä vedenpinnan alla. Käytännössä sukelluskellon avulla on esimerkiksi pelastettu 53 kanuunaa uponneesta Vasa-laivasta. Tämä tapahtui 1600-luvulla.
Kuvassa näkyvä nosturi voi nostaa 5000 kilogrammaa. Iltapäivälehdissä on tapana selventää suuria lukuja: 5000 kilogrammaa vastaa sataa 50 kilogramman painoista esinettä tai vastaavasti 50:tä satakiloista esinettä.
Paitsi kaupallisia laivoja Göteborgiin on mahdollista saapua yksityisveneellä. Vierasvenesatama on auki 365 päivää vuodessa. Uskalias päätelmäni on, että karkausvuosina aukioloaikaa laajennetaan yhdellä päivällä.
Eräänä iltana päätin matkustaa joen yli linja-autolla ja palata takaisin vesibusisilla. Kävelin erittäin viehättävän asuinalueen läpi. Näin myös venesataman, jossa asukkaat pitävät veneitään.
Kulkiessani kyseisellä asuinalueella kuulin ikkunoista puheensorinaa ja lautasten lempeää kolahtelua. Pimenevässä illassa iloiset elämän äänet yhdistettynä upeisiin maisemiin tekivät kokonaisuudesta jopa taianomaisen. Onni voi olla vaikeasti selitettävä, mutta se voisi olla jotain edellämainitun kaltaista.
Meri on ollut aina tärkeä Göteborgille, koska se on mahdollistanut ulkomaankaupan, jota on käyty pitkään. Meri on toisaalta luonnonvoimineen ankara ja armoton; monet ihmiset ovat menettäneet henkensä merellä.
Ylhäällä kuvassa oikealla näkyy torni, jonka huipulla on patsas Kvinna vid havet. Se on pystytetty muistoksi ensimmäisessä maailmansodassa kuolleille merimiehille. Patsas on nainen, joka katsoo kaihoisasti merelle kaivaten kotiin miestä, joka ei koskaan palannut.
Laivoja liikuttaa tavallisesti joko potkuri tai purjeet. Kuvassa näkyvä laite on eräänlainen potkuri, jonka jokaista lapaa voidaan säätää toisistaan riippumatta. Ulkonäöltään sitä ei heti mieltäisi potkuriksi.
Sitä käytetään muun muassa satamahinaajissa, joissa hyvä ohjailukyky on erityisen tärkeää. Laivoissa on paljon samanlaisia osia, kuin esimerkiksi autoissa. Mittakaava on vain huomattavasti suurempi.
Joen ranta on mielenkiintoinen ja viehättävä alue, jossa on mukava tehdä iltakävely ja tavata ystäviä. Myös yksinäiselle kulkijalle nähtävää riittää, eikä ajan kulumista oikein edes huomannut. Hämärtyvä valo oli ainoa asia, joka muistutti, että kesä alkaa olla ohi
Vaikka laivat ja kuljetettavat tavarat muuttuvat, tietyt asiat säilyvät sukupolvista toiseen. Uskallan väittää, että kauniit maisemat ja auringonlasku viehättävät kulkijoita vielä vuosikymmenien ajan.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti