Merellisistä tunnelmista voisin kirjoittaa lisää, mutta palkatkaamme hetkeksi maallisempiin asioihin. Arkeni täällä on kovin erilaista, kuin kotimaassani. Olen viettänyt paljon aikaani kaupunkia tutkien. Olen kävellyt pääkatua pitkin ja poikennut puistoon, sivukaduille ja rantaan laajentaen hitaasti tutkimalla tietämystäni kaupungista. Vaikka oma vapaa-aikani ei ole arkista, väitän havaitsevani kaupunkilaisten elämää ja arkea kulkemalla ja katsomalla.
Pääkadulla sijaitsee luonnollisesti kauppoja, ravintoloita, pankkeja, toimistoja sekä teatteri. Pääkatu on nimeltään Kungsportsavenyn, mutta usein puhutaan tuttavallisemmin Avenyn. Kadulla kulkee linja-autoja ja raitiovaunuja sekä toki yksityisautoja ja polkupyöriä. Linja-autot ja raitiovaunut kulkevat sujuvasti, mikä toisaalta tarkoittaa, että suojateillä saa olla tarkkana. Yksityisautot väistävät kohteliaasti.
Bussit ovat malliltaan harmonikkoja, uljaimmissa on kahdet palkeet. Ylhäällä kuvassa näkyy myös pyöräkaista.
Ensimmäisenä Göteborgviikkoni aikana kaupungissa järjestettiin kulttuuritapahtuma, joka toi kaupunkiin esityksiä, ruokaa, toreja ja etenkin paljon ihmisiä. Kuvassa alhaalla on Avenyn alkupää, Götaplatsen. Götaplatsenilla on konserttitalo, teatteri sekä taidemuseo. Vasemmalla näkyy vilaus kirjastoa.
Liikkuminen moisessa väenpaljoudessa oli kovin hidasta, mutta en havainnut tönimistä tai happamia katseita, vaikka joukossa oli myös paljon lastenvaunuja ja rattaita.
Ensimmäisiä viikkoja varjosti tai oikeastaan kasteli rankat sateet, jotka alkoivat ja loppuivat useita kertoja päivässä. Vaikka olenkin aina pitänyt sateista, en halunnut ehdoin tahdoin kastella itseäni. Sadetta on hieman vaikea vangita valokuvaan, mutta olen tarkoituksella jättänyt blogistani videot pois. Nyt blogini voi vaikka tulostaa paperille, eikä lukuelämys eroa merkittävästi ruudulta lukemiseen. Olettaen tietysti, että kirjoitin ja paperi ovat laadukkaita.
Keskusta-alue on mielestäni oikein siisti ja viihtyisä, mutta mukaan mahtuu aina kulkijoita, joille toisen oma on tärkeä. Kuvan runko oli melko kaluttu.
Järjestystä kaupungilla valvoo poliisi, joka luottaa kotimaiseen kulkuneuvoon. Värit ovat mielestäni luottamusta mutta myös pelottomuuta herättäviä. Poliiseja näkyy katukuvassa silloin tällöin.
Hyvät säät näkyvät ihmisten aktiivisuudella. Kaupungin puistot, terassit ja laiturit tarjoavat mahdollisuuksia nauttia hyvästä säästä istumalla ja rupattelemalla ystävien seurassa. Göteborgin talvi on kuulemani mukaan harmaa ja ikävä, joten kesästä halutaan nauttia. Aivan rannassa on rullalautailijoille rakennettu kouru. Valkoinen auto toimi musiikkisoittimena hyvän motoriikan ja tasapainon hallitseville nuorille. Itse en ole pysynyt rullalaudan päällä pystyssä edes lapsena.
Göteborgissa on mahdollista vuokrata kaupunkipyöriä automaatista. Vuokrapyöriä näkee melko usein ja myös varhain aamulla työmatkalaisilla.
Asiaan perehdyttyäni selvisi, että pyörän käyttöön tarvitaan kortti, joka koko sesongiksi (maaliskuun alusta joulukuun loppuun) maksaa noin kahdeksan euroa. Pyörän voi ottaa telineestä ja palauttaa mihin tahansa kaupungin 60:stä asemasta olettaen, että telineessä on tyhjiä paikkoja. Ensimäinen puoli tuntia on ilmainen, sitten ajelu muuttuu maltillisen maksulliseksi. Pyöriä on noin tuhat. Vaikuttaa kovin kätevältä järjestelyltä. Rajoituksia ja ehtoja voi tarkastella verkosta.
Monet Göteborgin seikat saavat ajattelemaan, että kaupunkilainen on Göteborgille tärkeä ja huolenpidon arvoinen. Haluan ajatella, että viihtyisyys näkyy kaupunkilaisten hyväntuulisuutena, jota väitän täällä aistivani. Mikäli moiset ajatukset joutavat roskakoriin, löydän ainakin näyttävän ja hienon roskakorin.
Kiitos lukijoilleni positiivisesta palautteesta, jota olette minulle antaneet! Kirjoitan mielelläni teille lisää kokemuksistani!
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti