Otsikko kertoo kyynisesti siitä, millä tavoin jatkoin merellistä tutustumista Göteborgiin. Koska palasin samaan paikkaan, mistä lähdinkin, en varsinaisesti mennyt mihinkään. Ei reissu silti susille mennyt
Kävelin paikallisen esimieheni kanssa lounaalle ja ihmettelin, mitä yksinäinen bussipysäkki tekee alueella, jossa autoja ei kulje. Kyseessä onkin vesibussipysäkki. Esimieheni mainitsi, että matkakortilla voi matkustaa raitiovaunujen ja linja-autojen lisäksi myös vetten päällä.
Vuoroväli vaihteli tunnista puoleen. Matka päätepysäkille ja takaisin kesti noin tunnin.
Blogin kirjoittaminen merkitsee minulle vapautta kuvata asioita omalla tavallani ja täysin omasta näkökulmasta. Siksi kuvien ei aina tarvitse olla aikajärjestyksessä. Kaikki on vahvasti subjektiivista.
Vesibussi on terminä hauska, sillä bussi on kaiketi linja-auto. Vesibussi ei silti ole vesilinja-auto, vaikka autolla ajaessa kannattaakin olla vesilinjalla. Oikeampi sana olisi kaiketi lautta, mutta vesibussi on silti käyttämäni termi.
Vesibussissa oli katettu sisäkansi ja avoin ulkokansi. Matkustajia oli melko vähän maanantai-iltana, ja osa vaikutti olevan liikkeellä pelkästään ajanvietteen vuoksi. Toisaalta tämä on oiva keino ylittää joki, joten matkassa oli myös oikeita matkustajia.
Minä kuljin kuvassa näkyvän oranssin reitin. Kuviin pitäisi ainakin tietyissä teksteissä viitata ennen kuvaa, mutta rikon tätäkin sääntöä usein.
Vesibussi on mitä mainioin tapa nähdä merellistä Göteborgia. Ihmisellä on ollut joko halua tai tarvetta, tai molempia, ylittää vesi. Se on mahdollista siltojen ja laivojen avulla. Kuvassa näiden lisäksi näkyy nosturi, jota tarvitaan laivoja rakennettaessa. Kuvan nimi voisikin olla Yli merten ja jokien.
Kuvassa aurinko on laskemassa, ja siitä nokkelimmat voisivat tokaista, että auringonlaskun ala. Aurinko on kuitenkin laskenut ja noussut laiva-alalla jo satoja vuosia.
Vesibussi ajoi aivan lähtevän laivan takaa. Aion esittää kuvia siitä myöhemmissä kirjoituksissani.
Sää oli jälleen suosiollinen matkani kannalta. Matalalla oleva aurinko vaikeutti joitakin kuvakulmia, mutta toisaalta valaisi maiseman aika kauniisti.
Oranssi lippu kertoo, että matka on maksullinen. Vesibussissa toimii kuulutusjärjestelmä samalla tavoin maallaliikkuvien bussien tapaan. Se kertoo matkustajille seuraavan pysäkin nimen.
Vesibussi mahdollistaa paitsi liikkumisen vedessä, mutta myös upeat kuvauspaikat. Monissa postikorteissa on kuvattu yllä oleva maisema tai ainakin sen keskeiset elementit: purjelaiva ja Läppstiftet, eli punavalkoinen rakennus. Rakennuksen korkeus on noin 86 metriä, ja yhtä korkeat tai syvät ovat rakennusen alla sijaitsevat betonirakenteet. Maaperä Göteborgissa on soista.
Jokea pitkin voi liikkua myös purjeveneellä, kanooteilla ja vesiskootterilla havaintojeni mukaan. Alla kuvassa oikealla näkyy Göteborgin oopperatalo.
Olin kyllä innoissani matkasta vesibussilla, vaikka en sen kyydissä mihinkään mennytkään. Innostukseltani maltoin kuitenkin pysyä keltaisen viivan takana, kuten ohjeissa sanottiin. Kuvasta ei aukottomasti pysty tulkitsemaan, olinko oikealla puolella viivaa, mutta vakuutan lukijoilleni, että näin oli.
Matkasta kerrottakoon vielä se, että se on ainoa hetki runsaan kolmen viikon aikana Göteborgissa, kun olen pitänyt aurinkolaseja. Niin kirkkaasti paistoi aurinko.
Seuraavat tekstini käsittelevät merta maalta käsin. Raapaisen myös pintaa kaupungin elämästä, tai arjesta. Göteborgissa arjesta nauttiminen on ollut helppoa!
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti