Monina iltoina olen tullut töistä melko suoraan asunnolle. Tänään päätin kiertää pidemmän reitin. Minulle sanottiin töissä, että Linnegatan on ravintolakatu. Päätin vaihtaa ruokaostokset ravintolapäivälliseen ja tutkia, mitä kaikkea Linnegatanilta löytyykään. Reitin voisi kuvata peilikuvana isosta D-kirjaimesta; jos töistä asunnolleni suorin reitti muodostaa viivan, oli tämänpäiväinen reitti kaari, jossa oli muutamia tyyliteltyjä koukeroita. Kuljin töistä Linnegatanin alkuun linja-autolla ja kävelin Linnegatanin aina Linneplatsenille, josta hyppäsin linja-autoon.
Aluksi tein pikaisen tieltäpoikkeamisen Hagan kaupunginosaan, joka on vanha puutaloalue. Venekiertoajelun oppaan mukaan se on palanut useasti. Vuosia vuosia sitten paremmin asuva väki asui keskustassa kivitalossa, ja köyhemmät asukkaat kaupungin muurin ulkopuolella puutaloissa. "mutta sitten heillä oli varaa rakentaa tiilitaloja" oppaamme tiesi kertoa. Se vähä, mitä näin, oli oikein viehättävää. Pieniä putiikkeja ja kahviloita, jotka epäonnekseni olivat joko sulkeneet ovensa tai sulkemassa oviaan.
Väkeä oli silti liikkeellä, ryhmiä ja perheitä sekä ainakin yksi suomalainen bloggaava kulkija.
Vaikka kesä alkaakin olla ohi, vielä muutamat kukat kaunistivat kävelyteiden varsia.
Kulkiessani takaisin Linnegatanille kuulin kitaransoittoa avoimesta ikkunasta. Edellisenä päivänä kulkiessani toisia reittejä, niistä myöhemmin, kuulin useasta asunnosta ruokailun ääniä: puheensorinaa ja ruokailuvälineiden hentoa kolahtelua lautasiin. Nämä äänet saivat minut jälleen hyvälle tuulelle, en tiedä aivan tarkkaan miksi. Ne ovat kuitenkin selkeitä elämän ääniä, niitä ääniä, joita syntyy, kun arjesta tehdään hieman parempaa.
Vaikka laivan ajaminen kiville on ikävää, tässä tapauksessa en voi moittia.
Nälkä alkoi olla jo kova, ja päätin valita ensimmäisen ruokapaikan, joka tarjoaa ruokaa sopivaan hintaan. Olin suunnitellut syöväni joko lihapullia, kalaa tai katkarapuja, mutta suostuisin myös pastaan tai pizzaan.
Astuin sisään englantilaiseen pubiin. Näin heti, että useampi ihminen oli syömässä, ja asiakkaat vaikuttivan olevan ainakin osittain paikallisia, joten päätin jäädä. Ruokalistassa, joka oli pöydässä, oli hampurilaisia ja pihvejä, mutta liitutaululla oli mainittu lihapullat.
Annos oli erittäin maukas ja sopivan kokoinen. Palvelu oli ystävällistä, vaikka en aivan kaikkea tarjoilijoiden puheesta ymmärtänytkään. Yritän puhua vapaa-aikanani mahdollisimman paljon ruotsia. Olen aina tullut viimein ymmärretyksi, mutta oma ymmärtämiseni vaihtelee viidestäkymmenestä sataan prosenttia. En täysin vielä osaa ääntää sanoja oikein; puhuin kollegoilleni Vasa-laivasta, eivätkä he aluksi ymmärtäneet alkuunkaan, mistä oikein puhuin. Ongelmaksi paljastui laivan nimen ääntäminen. Onneksi yhden sanan voi korvata lauseella tai parilla.
Ruokailun jälkeen käveli Linnegatanin läpi ja havaitsin, että ravintoloita ja terasseja on tosiaan paljon. Monet olivat jopa täynnä asiakkaita.
Silmäilin monen ravintolan ruokalistaa ja totesin tulevani uudelleen Linnegatanille.
Asunnolle päästyäni kello näytti lohduttomasti päivän olevan illassa. Halusin silti kirjoittaa vielä tämän teksin. Nyt menen höyhensaarille, jotta jaksan viikon viimeisen työpäivän kunnialla alusta loppuun. Viikonloppuna on taas mahdollista kokea ja nähdä, ehkä jotain sellaista, jonka haluan jakaa kanssanne arvoisat lukijani.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti