Maalta merelle

Viimeisestä kirjoituksesta on aikaa, ja olen jälleen nähnyt paljon. Koska merellisyys on niin kovasti tyypillistä Göteborgille, käsittelee tämäkin kirjoitus merta.

Göteborgin keskusta rajoittuu toiselta reunalta jokeen, jonka varrella on paljon museoesineitä ja laivoja, joihin pääsee tutustumaan. Tyypillisiä merellisiä aiheita ovat ruori ja ankkuri. Kun ankkuriketju yhdistetään kultaisiin suitsiin ja hevoseen, saadaan arvostettu merkki, jonka solmiot ja huivit ovat tuttuja maailmalla.

Rannassa sijaitsee uiva laivamuseo, jossa pääsee tutustumaan muun muassa sotalaivaan ja sukellusveneeseen. Useat museot sulkevat ovensa jo kello viisi, joten normaalin työpäivän päätteeksi niihin tutustuminen on mahdollista vain kirjaimellisesti päällisin puolin. Onneksi rannalla sijaitsee monia museoesineitä, joiden tarkastelu on mahdollista kaikkina vuorokaudenaikona.

Eräs tällainen esine on sukelluskello. Sukelluskellon avulla on mahdollista työskennellä vedenpinnan alla. Käytännössä sukelluskellon avulla on esimerkiksi pelastettu 53 kanuunaa uponneesta Vasa-laivasta. Tämä tapahtui 1600-luvulla.

Kuvassa näkyvä nosturi voi nostaa 5000 kilogrammaa. Iltapäivälehdissä on tapana selventää suuria lukuja: 5000 kilogrammaa vastaa sataa 50 kilogramman painoista esinettä tai vastaavasti 50:tä satakiloista esinettä.

 

Paitsi kaupallisia laivoja Göteborgiin on mahdollista saapua yksityisveneellä. Vierasvenesatama on auki 365 päivää vuodessa. Uskalias päätelmäni on, että karkausvuosina aukioloaikaa laajennetaan yhdellä päivällä.

Eräänä iltana päätin matkustaa joen yli linja-autolla ja palata takaisin vesibusisilla. Kävelin erittäin viehättävän asuinalueen läpi. Näin myös venesataman, jossa asukkaat pitävät veneitään.

Kulkiessani kyseisellä asuinalueella kuulin ikkunoista puheensorinaa ja lautasten lempeää kolahtelua. Pimenevässä illassa iloiset elämän äänet yhdistettynä upeisiin maisemiin tekivät kokonaisuudesta jopa taianomaisen. Onni voi olla vaikeasti selitettävä, mutta se voisi olla jotain edellämainitun kaltaista.

Meri on ollut aina tärkeä Göteborgille, koska se on mahdollistanut ulkomaankaupan, jota on käyty pitkään. Meri on toisaalta luonnonvoimineen ankara ja armoton; monet ihmiset ovat menettäneet henkensä merellä.

Ylhäällä kuvassa oikealla näkyy torni, jonka huipulla on patsas Kvinna vid havet. Se on pystytetty muistoksi ensimmäisessä maailmansodassa kuolleille merimiehille. Patsas on nainen, joka katsoo kaihoisasti merelle kaivaten kotiin miestä, joka ei koskaan palannut.

Laivoja liikuttaa tavallisesti joko potkuri tai purjeet. Kuvassa näkyvä laite on eräänlainen potkuri, jonka jokaista lapaa voidaan säätää toisistaan riippumatta. Ulkonäöltään sitä ei heti mieltäisi potkuriksi.

Sitä käytetään muun muassa satamahinaajissa, joissa hyvä ohjailukyky on erityisen tärkeää. Laivoissa on paljon samanlaisia osia, kuin esimerkiksi autoissa. Mittakaava on vain huomattavasti suurempi.

Moottoreiden koko voidaan esimerkiksi ilmaista sylinterin halkaisijan suuruudella eikä esimerkiksi litroina, kuten autoissa. Mikäli sylinteri on halkaisijaltaan 46 senttimetriä ja sylintereitä on yhdeksän, puhutaan jo melko monista litroista, vaikka iskunpituus jätetään yhtälöstä tuntemattomaksi.

Joen ranta on mielenkiintoinen ja viehättävä alue, jossa on mukava tehdä iltakävely ja tavata ystäviä. Myös yksinäiselle kulkijalle nähtävää riittää, eikä ajan kulumista oikein edes huomannut. Hämärtyvä valo oli ainoa asia, joka muistutti, että kesä alkaa olla ohi

Vaikka laivat ja kuljetettavat tavarat muuttuvat, tietyt asiat säilyvät sukupolvista toiseen. Uskallan väittää, että kauniit maisemat ja auringonlasku viehättävät kulkijoita vielä vuosikymmenien ajan.

 

 

Posted with Blogsy

Kiertäen töistä asunnolle

Monina iltoina olen tullut töistä melko suoraan asunnolle. Tänään päätin kiertää pidemmän reitin. Minulle sanottiin töissä, että Linnegatan on ravintolakatu. Päätin vaihtaa ruokaostokset ravintolapäivälliseen ja tutkia, mitä kaikkea Linnegatanilta löytyykään. Reitin voisi kuvata peilikuvana isosta D-kirjaimesta; jos töistä asunnolleni suorin reitti muodostaa viivan, oli tämänpäiväinen reitti kaari, jossa oli muutamia tyyliteltyjä koukeroita. Kuljin töistä Linnegatanin alkuun linja-autolla ja kävelin Linnegatanin aina Linneplatsenille, josta hyppäsin linja-autoon.

Aluksi tein pikaisen tieltäpoikkeamisen Hagan kaupunginosaan, joka on vanha puutaloalue. Venekiertoajelun oppaan mukaan se on palanut useasti. Vuosia vuosia sitten paremmin asuva väki asui keskustassa kivitalossa, ja köyhemmät asukkaat kaupungin muurin ulkopuolella puutaloissa. "mutta sitten heillä oli varaa rakentaa tiilitaloja" oppaamme tiesi kertoa. Se vähä, mitä näin, oli oikein viehättävää. Pieniä putiikkeja ja kahviloita, jotka epäonnekseni olivat joko sulkeneet ovensa tai sulkemassa oviaan.

Väkeä oli silti liikkeellä, ryhmiä ja perheitä sekä ainakin yksi suomalainen bloggaava kulkija.

Vaikka kesä alkaakin olla ohi, vielä muutamat kukat kaunistivat kävelyteiden varsia.

Kulkiessani takaisin Linnegatanille kuulin kitaransoittoa avoimesta ikkunasta. Edellisenä päivänä kulkiessani toisia reittejä, niistä myöhemmin, kuulin useasta asunnosta ruokailun ääniä: puheensorinaa ja ruokailuvälineiden hentoa kolahtelua lautasiin. Nämä äänet saivat minut jälleen hyvälle tuulelle, en tiedä aivan tarkkaan miksi. Ne ovat kuitenkin selkeitä elämän ääniä, niitä ääniä, joita syntyy, kun arjesta tehdään hieman parempaa.

Vaikka laivan ajaminen kiville on ikävää, tässä tapauksessa en voi moittia.

Nälkä alkoi olla jo kova, ja päätin valita ensimmäisen ruokapaikan, joka tarjoaa ruokaa sopivaan hintaan. Olin suunnitellut syöväni joko lihapullia, kalaa tai katkarapuja, mutta suostuisin myös pastaan tai pizzaan.

Astuin sisään englantilaiseen pubiin. Näin heti, että useampi ihminen oli syömässä, ja asiakkaat vaikuttivan olevan ainakin osittain paikallisia, joten päätin jäädä. Ruokalistassa, joka oli pöydässä, oli hampurilaisia ja pihvejä, mutta liitutaululla oli mainittu lihapullat.

Annos oli erittäin maukas ja sopivan kokoinen. Palvelu oli ystävällistä, vaikka en aivan kaikkea tarjoilijoiden puheesta ymmärtänytkään. Yritän puhua vapaa-aikanani mahdollisimman paljon ruotsia. Olen aina tullut viimein ymmärretyksi, mutta oma ymmärtämiseni vaihtelee viidestäkymmenestä sataan prosenttia. En täysin vielä osaa ääntää sanoja oikein; puhuin kollegoilleni Vasa-laivasta, eivätkä he aluksi ymmärtäneet alkuunkaan, mistä oikein puhuin. Ongelmaksi paljastui laivan nimen ääntäminen. Onneksi yhden sanan voi korvata lauseella tai parilla.

Ruokailun jälkeen käveli Linnegatanin läpi ja havaitsin, että ravintoloita ja terasseja on tosiaan paljon. Monet olivat jopa täynnä asiakkaita.

Silmäilin monen ravintolan ruokalistaa ja totesin tulevani uudelleen Linnegatanille.

Asunnolle päästyäni kello näytti lohduttomasti päivän olevan illassa. Halusin silti kirjoittaa vielä tämän teksin. Nyt menen höyhensaarille, jotta jaksan viikon viimeisen työpäivän kunnialla alusta loppuun. Viikonloppuna on taas mahdollista kokea ja nähdä, ehkä jotain sellaista, jonka haluan jakaa kanssanne arvoisat lukijani.

 

Posted with Blogsy

Arkea Göteborgissa

Merellisistä tunnelmista voisin kirjoittaa lisää, mutta palkatkaamme hetkeksi maallisempiin asioihin. Arkeni täällä on kovin erilaista, kuin kotimaassani. Olen viettänyt paljon aikaani kaupunkia tutkien. Olen kävellyt pääkatua pitkin ja poikennut puistoon, sivukaduille ja rantaan laajentaen hitaasti tutkimalla tietämystäni kaupungista. Vaikka oma vapaa-aikani ei ole arkista, väitän havaitsevani kaupunkilaisten elämää ja arkea kulkemalla ja katsomalla.

Pääkadulla sijaitsee luonnollisesti kauppoja, ravintoloita, pankkeja, toimistoja sekä teatteri. Pääkatu on nimeltään Kungsportsavenyn, mutta usein puhutaan tuttavallisemmin Avenyn. Kadulla kulkee linja-autoja ja raitiovaunuja sekä toki yksityisautoja ja polkupyöriä. Linja-autot ja raitiovaunut kulkevat sujuvasti, mikä toisaalta tarkoittaa, että suojateillä saa olla tarkkana. Yksityisautot väistävät kohteliaasti.

Bussit ovat malliltaan harmonikkoja, uljaimmissa on kahdet palkeet. Ylhäällä kuvassa näkyy myös pyöräkaista.

Ensimmäisenä Göteborgviikkoni aikana kaupungissa järjestettiin kulttuuritapahtuma, joka toi kaupunkiin esityksiä, ruokaa, toreja ja etenkin paljon ihmisiä. Kuvassa alhaalla on Avenyn alkupää, Götaplatsen. Götaplatsenilla on konserttitalo, teatteri sekä taidemuseo. Vasemmalla näkyy vilaus kirjastoa.

Liikkuminen moisessa väenpaljoudessa oli kovin hidasta, mutta en havainnut tönimistä tai happamia katseita, vaikka joukossa oli myös paljon lastenvaunuja ja rattaita.

Ensimmäisiä viikkoja varjosti tai oikeastaan kasteli rankat sateet, jotka alkoivat ja loppuivat useita kertoja päivässä. Vaikka olenkin aina pitänyt sateista, en halunnut ehdoin tahdoin kastella itseäni. Sadetta on hieman vaikea vangita valokuvaan, mutta olen tarkoituksella jättänyt blogistani videot pois. Nyt blogini voi vaikka tulostaa paperille, eikä lukuelämys eroa merkittävästi ruudulta lukemiseen. Olettaen tietysti, että kirjoitin ja paperi ovat laadukkaita.

Keskusta-alue on mielestäni oikein siisti ja viihtyisä, mutta mukaan mahtuu aina kulkijoita, joille toisen oma on tärkeä. Kuvan runko oli melko kaluttu.

Järjestystä kaupungilla valvoo poliisi, joka luottaa kotimaiseen kulkuneuvoon. Värit ovat mielestäni luottamusta mutta myös pelottomuuta herättäviä. Poliiseja näkyy katukuvassa silloin tällöin.

Hyvät säät näkyvät ihmisten aktiivisuudella. Kaupungin puistot, terassit ja laiturit tarjoavat mahdollisuuksia nauttia hyvästä säästä istumalla ja rupattelemalla ystävien seurassa. Göteborgin talvi on kuulemani mukaan harmaa ja ikävä, joten kesästä halutaan nauttia. Aivan rannassa on rullalautailijoille rakennettu kouru. Valkoinen auto toimi musiikkisoittimena hyvän motoriikan ja tasapainon hallitseville nuorille. Itse en ole pysynyt rullalaudan päällä pystyssä edes lapsena.

Göteborgissa on mahdollista vuokrata kaupunkipyöriä automaatista. Vuokrapyöriä näkee melko usein ja myös varhain aamulla työmatkalaisilla.

Asiaan perehdyttyäni selvisi, että pyörän käyttöön tarvitaan kortti, joka koko sesongiksi (maaliskuun alusta joulukuun loppuun) maksaa noin kahdeksan euroa. Pyörän voi ottaa telineestä ja palauttaa mihin tahansa kaupungin 60:stä asemasta olettaen, että telineessä on tyhjiä paikkoja. Ensimäinen puoli tuntia on ilmainen, sitten ajelu muuttuu maltillisen maksulliseksi. Pyöriä on noin tuhat. Vaikuttaa kovin kätevältä järjestelyltä. Rajoituksia ja ehtoja voi tarkastella verkosta.

Monet Göteborgin seikat saavat ajattelemaan, että kaupunkilainen on Göteborgille tärkeä ja huolenpidon arvoinen. Haluan ajatella, että viihtyisyys näkyy kaupunkilaisten hyväntuulisuutena, jota väitän täällä aistivani. Mikäli moiset ajatukset joutavat roskakoriin, löydän ainakin näyttävän ja hienon roskakorin.

Kiitos lukijoilleni positiivisesta palautteesta, jota olette minulle antaneet! Kirjoitan mielelläni teille lisää kokemuksistani!

 

Posted with Blogsy

Hukkareissu vesibussilla

Otsikko kertoo kyynisesti siitä, millä tavoin jatkoin merellistä tutustumista Göteborgiin. Koska palasin samaan paikkaan, mistä lähdinkin, en varsinaisesti mennyt mihinkään. Ei reissu silti susille mennyt

Kävelin paikallisen esimieheni kanssa lounaalle ja ihmettelin, mitä yksinäinen bussipysäkki tekee alueella, jossa autoja ei kulje. Kyseessä onkin vesibussipysäkki. Esimieheni mainitsi, että matkakortilla voi matkustaa raitiovaunujen ja linja-autojen lisäksi myös vetten päällä.

Vuoroväli vaihteli tunnista puoleen. Matka päätepysäkille ja takaisin kesti noin tunnin.
Blogin kirjoittaminen merkitsee minulle vapautta kuvata asioita omalla tavallani ja täysin omasta näkökulmasta. Siksi kuvien ei aina tarvitse olla aikajärjestyksessä. Kaikki on vahvasti subjektiivista.

Vesibussi on terminä hauska, sillä bussi on kaiketi linja-auto. Vesibussi ei silti ole vesilinja-auto, vaikka autolla ajaessa kannattaakin olla vesilinjalla. Oikeampi sana olisi kaiketi lautta, mutta vesibussi on silti käyttämäni termi.
Vesibussissa oli katettu sisäkansi ja avoin ulkokansi. Matkustajia oli melko vähän maanantai-iltana, ja osa vaikutti olevan liikkeellä pelkästään ajanvietteen vuoksi. Toisaalta tämä on oiva keino ylittää joki, joten matkassa oli myös oikeita matkustajia.

Minä kuljin kuvassa näkyvän oranssin reitin. Kuviin pitäisi ainakin tietyissä teksteissä viitata ennen kuvaa, mutta rikon tätäkin sääntöä usein.
Vesibussi on mitä mainioin tapa nähdä merellistä Göteborgia. Ihmisellä on ollut joko halua tai tarvetta, tai molempia, ylittää vesi. Se on mahdollista siltojen ja laivojen avulla. Kuvassa näiden lisäksi näkyy nosturi, jota tarvitaan laivoja rakennettaessa. Kuvan nimi voisikin olla Yli merten ja jokien.

Kuvassa aurinko on laskemassa, ja siitä nokkelimmat voisivat tokaista, että auringonlaskun ala. Aurinko on kuitenkin laskenut ja noussut laiva-alalla jo satoja vuosia.
Vesibussi ajoi aivan lähtevän laivan takaa. Aion esittää kuvia siitä myöhemmissä kirjoituksissani.

Sää oli jälleen suosiollinen matkani kannalta. Matalalla oleva aurinko vaikeutti joitakin kuvakulmia, mutta toisaalta valaisi maiseman aika kauniisti.

Oranssi lippu kertoo, että matka on maksullinen. Vesibussissa toimii kuulutusjärjestelmä samalla tavoin maallaliikkuvien bussien tapaan. Se kertoo matkustajille seuraavan pysäkin nimen.

Vesibussi mahdollistaa paitsi liikkumisen vedessä, mutta myös upeat kuvauspaikat. Monissa postikorteissa on kuvattu yllä oleva maisema tai ainakin sen keskeiset elementit: purjelaiva ja Läppstiftet, eli punavalkoinen rakennus. Rakennuksen korkeus on noin 86 metriä, ja yhtä korkeat tai syvät ovat rakennusen alla sijaitsevat betonirakenteet. Maaperä Göteborgissa on soista.
Jokea pitkin voi liikkua myös purjeveneellä, kanooteilla ja vesiskootterilla havaintojeni mukaan. Alla kuvassa oikealla näkyy Göteborgin oopperatalo.

Olin kyllä innoissani matkasta vesibussilla, vaikka en sen kyydissä mihinkään mennytkään. Innostukseltani maltoin kuitenkin pysyä keltaisen viivan takana, kuten ohjeissa sanottiin. Kuvasta ei aukottomasti pysty tulkitsemaan, olinko oikealla puolella viivaa, mutta vakuutan lukijoilleni, että näin oli.

Matkasta kerrottakoon vielä se, että se on ainoa hetki runsaan kolmen viikon aikana Göteborgissa, kun olen pitänyt aurinkolaseja. Niin kirkkaasti paistoi aurinko.
Seuraavat tekstini käsittelevät merta maalta käsin. Raapaisen myös pintaa kaupungin elämästä, tai arjesta. Göteborgissa arjesta nauttiminen on ollut helppoa!

Posted with Blogsy

Göteborg ja vesi

Göteborg on merellinen kaupunki. Laivat, veneet, äyriäiset, satamat ja epävakainen sää muistuttavat kulkijaa, että meri on lähellä. Vaikka ravut ja purjeveneet, nosturit ja telakat, kalat ja autolauta jakavat saman elementin, käsittelen näitä useammassa kirjoituksesta. Käytän myös vedestä nimitystä meri, vaikka käytännössä havaintoni rajoittuvat jokeen.

Tämän kirjoituksen aiheena on näkymät mereltä. Mereltä näkee maalle ja maalta merelle. Olen ollut reilun kolmen viikon aikana kolme kertaa kelluvassa kulkuneuvossa, aluksessa. Pienin oli kiertoajeluvene, joka on erittäin matala ja suhteessa leveä kaukalo, jolla kaupungista kiinnostuneet viedään noin tunnin mittaiselle ajelulle.

Kiertoajelu lähtee aivan keskustasta, jonka läpi kulkee kanaali. Vesi oli niin korkealla, että puolet reitistä jäi ajamatta, sillä emme olis mahtuneet siltojen ali.

Eräs silta oli niin matala, että matkustajien täytyi valehtelematta kumartua matalilla penkeiltään.

Kyseine silta näkyy kuvassa oikealla. Keskellä kuvaa loistava valkoinen rakennelma on kelluva parkkihalli.

Kiertoajelulla sää oli kovin epävakaa. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi. Pilvet olivat komeita.

Toisella kertaa matkasin työporukalla saareen nauttimaan päivällistä. Kyseisenä päivänä sää oli aivan mainio. Aurinko paistoi ja ilma oli lämmin.

Saaristo Göteborgissa näyttää hyvältä. Asukkaat muodostavat kuulemani mukaan yhteisöjä, joihin ei ensimmäisen kahden sukupolven aikana voi täysin päästä sisään; silloin on vielä "tulokas". Näin minulle kertoi eräällä saarella asuva työkaverini.

Maisema oli auringonlaskun aikaan varsin kaunis, mutta erään saarelaisen mukaan pilvien punertaessa vieläkin kauniimpi. Pilvettömyys toisaalta loi huolettoman tunnelman, vaikka kauneudesta jouduttiin ilmeisesti tinkimään.

Koska rajaus kuvatessa matalaa siltaa oli miltei onneton, laitan vielä yhden kuvan havainnollistamaan mataluutta.

Jotta kirjoitukseni ei muostuisi liian pitkäksi, jatkan kolmannesta merimatkasta, eli vesibussiajelusta seuraavassa osassa. Julkaisen sen kuitenkin melko pian tämä kirjoituksen jälkeen, joten halukkaat voivat lukea ne peräjälkeen. Kuulemiin, arvoisat lukijani!

 

 

Posted with Blogsy