Edellisestä tekstistä unohtui lavatanssit, jotka satuin huvipuistossa näkemään. Minusta idea lavatansseista on manio. Kenties monen laitteesta toiseen säntäävän lapsen vanhemmat tai valvojat viettävät laitteiden sijasta aikaa lavatansseissa tai sitten väki tulee vain tanssien takia.
Tämän kirjoituksen aiheena on siis huvilaitteet. Työporukalla käydessäni jokainen meistä sai yhden vapaalipun johonkin laitteeseen. Valitsin monen työkaverini esimerkistä Helixin. Helix on vuoden 2014 uutuus. Se on hurja vuoristorata.
Se kulkee noin kahden minuutin ajan tehden käännöksiä, nousuja, laskuja, kierteitä ja kieppejä.
Se lähtee korkealta mäeltä, jonne kiivetään liukuportaiden avulla. Jonotus laitteeseen on melko pitkä, jopa tunnin. Tosin keskellä viikkoa pääsimme kymmenessä minuutissa. Jonotusalue on elämys sinänsä. Siinäkin vältetään tylsyyttä. Se kiemurtelee, nousee ja laskee.
Minua meno jopa hieman pelotti, pahinta oli ehkä negatiiviset g-voimat. Erittäin viihdyttävä laite silti, joka kannattaa kokea. Helix on hyvin esillä, myös ne, jotka eivät aio kyytiin, voivat nähdä ja kokea nopeuden aivan kosketusetäisyydeltä.
Toinen laite, jonka halusin ehdottomasti kokea, oli Atmosfear. Euroopan korkein vapaapudotus vie matkustajansa noin 90 metrin korkeuteen ja pudottaa heidät alas. Nopeus kohoaa lähes Ruotsin moottoritienopeuksiin.
Matka alkaa katetusta tilasta, josta astutaan laitteeseen.
Matka alhaalta ylös ja takaisin alas kestää noin pari minuuttia, josta nousu luonnollisesti vie suurimman osan.
Pudotus tuntui mielestäni aivan todella pelottavalta. Vaikka tiedostaa, että vaaraa ei ole, silti kokee älytöntä pelkoa.
Pelottavan pudotuksen jälkeen vapuin tärisevin jaloin kohti kesympää laitetta, maailmanpyörää eli Lisebergshjuletia. Sieltä saa hyvän kuvan sekä Lisebergistä että Göteborgista.
Pyörä on noin 60 metriä korkea ja niin iso, ettei mahdu kunnolla edes kuvaan.
Seuraavaksi suuntasin vuoristorataan, tarkemmin Lisebergbanan:iin. Se on vuoristoradoista helpoin, ei suuria hyppyjä tai kierroksia. Minusta se oli oikein mukava ja jopa hauska laite. Sen kyydissä huomasin hymyileväni. Valitettavasti siitä ei ole kunnollista kuvaa. Tähän laitteeseen astuin kaksi kertaa.
Lisebergbanan jälkeen astuin Balderin jonotusalueelle. Balder on puinen vuoristorata, joka on voittanut monia palkintoja. Sen jyrkin lasku on 70%, mikä on melko hurjaa. Tässäkin laitteessa koin pientä pelkoa, mutta mukava ajelu se silti oli.
Edellä mainittujen laitteiden lisäksi kävin SpinRockissa, joka heiluttaa ja pyörittää matkustajia kahden vapausasteen ympäri. Koska en tuntenut suurta pelkoa laitteessa, on se varmasti monille liian laimea, mutta minut se sai hymyilemään. Viimeisen ajelu jälkeen kello oli jo lähes 23:00, ja silloin puisto suljettiin. Oli aika suunnata takaisin asunnolle kaksi kiloa suklaata, pelkoa, hymyä, spontaaneja huudahduksia ja uusia kokemuksia rikkaampana. Göteborgin sää on ollut epävakainen. Vältyin kastumiselta koko huvipuistovierailun ajan, mutta kotimatkalla alkanut sade kasteli kyllä kokonaan, mutta mitäs sitä hauskan päivän päätteeksi sateesta murehtimaan.
Suosittelen Lisebergiä kaikille huvipuistoista pitäville ja varsinkin niille, jotka eivät tunnusta niistä pitävänsä. Lisebergistä on vaikea olla pitämättä. Negatiivista on vain g-voimat huvilaitteissa.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti