Olen lukenut pitkän saksan. Käytännössä minun kohdallani se valitettavasti tarkoitti, että peruskoulussa opettelin saksaa, lukiossa minulle koitettiin opettaa sitä. Oppiminen tapahtui pääosin ennen lukiota. Huomasin kuitenkin, että fraaseja ja sanoja sekä kielioppisääntöjä palasi mieleen. Koitin puhua mahdollisimman paljon saksaa, osin melko hyvällä menestyksellä. Parhaan palautteen sain museossa, jossa aulavahtimestari puhui minulle saksaa tervehdittyäni häntä saksaksi. Kun sanoin, että puhun vain vähän saksaa, enkä ymmärtänyt häntä, hän vastasi tervehdykseni tulleen niin aidonkuuloisena, että oletti minun olevan saksalainen.
Berliini oli minusta erittäin mukava kaupunki. Sinne oli helppo mennä, siellä oleminen on helppoa, varsinkin jos osaa edes hiukan kieltä. Berliinin saksa oli minusta melko lähellä koulukirjasaksaa.
Käteistä on hyvä olla mukana, sillä esimerkiksi postissa ei käynyt luottokortti. Tämä oli tiedossa, joten ongelmia ei ilmennyt lukuunottamatta wc-tapausta. Toinen wc, jossa onneksi ei ollut henkilökuntaa (kolikot olivat taas vähissä), sisälsi tuoleja jonottajille.
Aion mennä Berliiniin uudestaan, sillä niin paljon jäi näkemättä. En edes yrittänyt nähdä tai kokea kaikkea tai edes kaikkea monipuolisesti. Väitän näkeväni paljon Berliiniä metrossa matkustamalla tai kävelemällä pitkin katuja, aivan tavallisia katuja. Seuraavalla kerralla uudet kadut ja uudet tarinat.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti