Minulla on sukujuuria Loimaalla, Varsinais-Suomessa. Käytyäni haudoilla viemässä kukkia, ajattelin kirjoittaa kolmesta kirkosta, tai niiden jäänteistä, Loimaalla ja matkalla sinne. Kirkot valitsin sattumalta, joten mitään suurta yhteistä en niiden välille etsi.
Kanta-Loimaan kirkko sijaitsee Hirvikoskella. Kun olin pieni, minulle kerrottiin paikallisen noidan ennustaneen: "Kun kirjoitetaan kolme kahdeksikkoa, Loimaan kirkko palaa" (näillä sanoilla sen muistan). Kirkko tosiaan paloi vuonna 1888. Toinen ennustus kuului "Kolme yhdeksikköä..." ja "romahtaa". Muistan lapsena (vuonna 1999) pelänneeni hieman kyseistä ennustusta. Noidan nimi oli Prättäkitti (pikaisen hakemisen perusteella).
Toisesta kirkosta on jäljellä enää paikka ja muistokivi, jossa lukee "Loimaan vanhan kirkon paikka"
Erään tiedon mukaan kyseinen kirkko on uitettu jokea pitkin Alastarolle. Wikipediassa on hieman tarkempaa tietoa ja vuosilukuja.
Tontti on rajattu komealla hirsiaidalla. Muistokivelle pidetään paikallisin voimin nurmikäytävää auki. Muuten tontti on ymmärrykseni mukaan enemmän tai vähemmän oman onnensa nojassa. Aitaa pidetään yllä talkoovoimin.
Kolmannen kirkon nimeen liittyy huvittava sattuma: sketsisarja Pulkkisen eräässä sketsissä huolehtiva äiti käyttää voimasanana "Voi pyhä Birgitta"
Pyhän Birgitan kirkon rauniot sijaitsevat Vihdin kirkonkylässä. Kirkko on rakennettu satoja vuosia sitten ja sen käyttö loppui jo 1700-luvun lopussa.
Raunioille ajetaan viehättävän kirkonkylän läpi. Paikalle on opasteet.
Tässä vaiheessa koen tarpeelliseksi kertoa vähän itsestäni ja blogistani.
Olen vuoden sisään valmistunut diplomi-insinööri pääkaupunkiseudulta. Nimeäni en tähän blogiin halua yhdistää, jotta lukijalle voisi kokea blogini mahdollisimman objektiivisesti. Todennäköisesti joku tietää tai arvaa henkilöllisyyteni oikein, enkä sitä aktiivisesti koita estääkään.
Kirjoitan blogiani aina yksikössä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tämä ei tarkoita, että olisin kokenut blogissa kerrotut tapahtumat yksin. En kuitenkaan halua kysellä keneltäkään suostumusta blogissani näkymiseen, joten blogini on aina "Minä olin" tai "Minä söin".
Toivottavasti pidät blogistani. Ideoita ja kysymyksiä voi lähettää kommentteina.
Välillä arki on hyvin harmaata ja 8-16 -menoon tulee muutosta vain mikäli myöhästyy junasta tai nukkuu pommiin; silloin se on 9-17, ei kovin mielenkiintoista. Yritän kuitenkin kertoa arjestakin, johon läheiset ihmiset ja harrastukset ja joskus jopa oma luovuus tuovat väriä.
Olen lukenut pitkän saksan. Käytännössä minun kohdallani se valitettavasti tarkoitti, että peruskoulussa opettelin saksaa, lukiossa minulle koitettiin opettaa sitä. Oppiminen tapahtui pääosin ennen lukiota. Huomasin kuitenkin, että fraaseja ja sanoja sekä kielioppisääntöjä palasi mieleen. Koitin puhua mahdollisimman paljon saksaa, osin melko hyvällä menestyksellä. Parhaan palautteen sain museossa, jossa aulavahtimestari puhui minulle saksaa tervehdittyäni häntä saksaksi. Kun sanoin, että puhun vain vähän saksaa, enkä ymmärtänyt häntä, hän vastasi tervehdykseni tulleen niin aidonkuuloisena, että oletti minun olevan saksalainen.
Berliini oli minusta erittäin mukava kaupunki. Sinne oli helppo mennä, siellä oleminen on helppoa, varsinkin jos osaa edes hiukan kieltä. Berliinin saksa oli minusta melko lähellä koulukirjasaksaa.
Käteistä on hyvä olla mukana, sillä esimerkiksi postissa ei käynyt luottokortti. Tämä oli tiedossa, joten ongelmia ei ilmennyt lukuunottamatta wc-tapausta. Toinen wc, jossa onneksi ei ollut henkilökuntaa (kolikot olivat taas vähissä), sisälsi tuoleja jonottajille.
Aion mennä Berliiniin uudestaan, sillä niin paljon jäi näkemättä. En edes yrittänyt nähdä tai kokea kaikkea tai edes kaikkea monipuolisesti. Väitän näkeväni paljon Berliiniä metrossa matkustamalla tai kävelemällä pitkin katuja, aivan tavallisia katuja. Seuraavalla kerralla uudet kadut ja uudet tarinat.
Berliini tarjoaa iloja myös ruokaan ja juomaan liittyen. Hintataso on edullinen, mutta toisaalta tietyt ruoat ja etenkin juomat olivat erittäin kalliita. Esimerkiksi aamupala, tai oikeastaan brunssi, maksoi 9€, ja sisälsi salaateista ja friteeratuista sipulirenkaista kylmäsavuloheen ja leipiin sekä leikkeleisiin. Kahvi tai mikään juoma ei sisältynyt hintaan.
Kivennäisvesi, kahvi ja mehu olivat kallista suhteessa muihin ruokiin tai juomiin miltei kaikkialla. Olut toisaalta on Suomeen verrattuna edullista. Lounas ja olut on mahdollista saada noin kuudella eurolla, mutta kivennäisvettä ja kahvia ei yhteensä paljon sen alle. 9€:n aamupalasta tuli nopeasti 16 €:n aamupala. Toisaalta, mielestäni täysin hintansa väärti.
Olut oli yleensä hanassa vaaleaa lageria tai pilsiä, mutta myös vehnäolutta.
Aamupalat olivat leikkelepitoisia ja raskaita, mutta listalta löytää toki kevyttäkin purtavaa.
Monet leipomot tarjosivat aamupalaa, josta nauttivat sekä turistit että paikalliset.
Olut ja currywurst piti tietenkin maistaa ja tietenkin mahdollisimman turistipaikassa, aivan Checkpoint Charlien lähellä.
Berliinissä voi tilata Berliner Weissen, joka on lageria ja makusiirappia. Joko vihreää tai punaista.
En tosin nähnyt kenenkään muun juovat sitä.
Matkan ainoa kebab syötiin paikassa, jota paikallinen asukas suositteli sitä häneltä kysyttyäni.
Jossain luki, että Berliinissä ei ole yhtä suurta nähtävyyttä, vaan nähtävyys on koko kaupunki. Mielestäni tämä on hyvin sanottu. Berliiniä voi kokea, vaikka ei kävisi museoissa tai tv-tornissa.
Kävin kuitenkin nähtävyyksistä, esimerkiksi tv-tornissa. Kuva alla on itsetehty, vaikka näyttää postikortilla. Näkymät olivat hyvät ja hissi nopea, 6 metriä sekunnissa.
Berliiniin liittyy myös kipeitä ja arkoja muistoja historiasta. Näitä on kuitenkin tuotu esille. Melko vaikuttava on esimerkiksi Grunewaldin aseman raide 17, jossa on muistomerkki pakkosiirroille Berliinistä.
Jokainen laatta kertoo yhden junan päivämäärän, määränpään ja pakkosiirrettyjen ihmisten lukumäärän.
Paikka oli mielestäni hyvin koskettava ja yksinkertaisuudessaan puhutteleva. Raiteille noustiin muuten edelleen toimivalta asemalta.
Holokaustista oli myös muistomerkki aivan keskustassa.
Juutalaisuuden museossa oli teos, jossa oli rautaisia päitä tyhjässä tilassa. Käsitykseni mukaan niiden päällä olisi saanut kävellä ja kuulla kirskuntaa, joka aiheutuu niiden hankautumisesta toisiaan vasten. Kukaan vieraista ei kuitenkaan tohtinut sillä hetkellä kävellä, kun itse olin paikalla, joten en halunnut jostain syystä olla ainoa.
Muistomerkit ja teokset on tehty mielestäni taidokkaasti ja ajatuksella, mutta ilmeisesti niistä on ollut paljon keskustelua (ainakin erään opaskirjan mukaan).
Brandenburgin portti on tunnettu Berliinin maamerkki. Nyt sen taakse oli tehty fanipuisto tai alue, jossa oli mahdollisuus tunnelmoida jalkapallon mm-kisahuumaa.
Kaupunki elää ja muuttuu aikojen mukana. Nyt jälkikäteen tiedämme, että hieno puisto sai nauttia isoista juhlista ja toisaalta juhlivat ihmiset saivat juhlia hienossa paikassa.
Yksi asia, jota suomalaisena voi pitää nähtävyytenä, ovat yleisöpuhelimet. Niitä ei juuri Suomessa näe. Berliinissä niitä oli varsinkin asemilla.
Yöllinen raiteiden hiominen oli myös hauska nähtävyys, vaikkakin arkinen ja tavallinen.
Ihmiset vaikuttavat suvaitsevaisilta ja aidoilta. Paikalliset ottavat kontaktia turisteihin, joita on myös paljon muualta Saksasta. Suvaitsevaisuus näkyy esimerkiksi siten, että paikalliset kohtelevat kerjääviä ihmisiä korrektisti aivan kuten ketä tahansa. Metrossa törmäsin usein ilmaisjakelulehtiä myyviin ihmisiin, jotka eivät vaikuttaneet häiritsevän ketään. Osa (sekä nuoria että vanhoja) antoi rahaa, osa vastasi heidän kysymyksiinsä ja osa jutteli takaisin. Tilanteista puuttui oletettu uhkaavuus. Toisaalta kukaan kerjäävistä ihmisistä ei käyttäytynyt tungettelevasti, vaan teitittely ja hyvät tavat olivat mukana, vaikka vaatteet olivat likaisia ja rikkinäisiä. Kerjäämiseen ei puututtu edes ravintoloiden terasseilla.
Palvelu oli ravintoloissa pääosin ystävällistä, mutta ehkä hieman pidättyvää. Jokaisessa paikassa kuitenkin hymyiltiin keveästi, kun muisti riittävän juomarahan. Juomarahaan liittyi myös matkan samalla ikävä mutta koominen tilanne. Erään suuren tavaratalon wc-tiloissa oli kuppi tippiä varten ja tilojen hoitaja odotti käytävässä. Ainoat kolikkoni olivat viisisenttisiä ja pienin seteli 20€. Nolona kaadoin kaikki viisisenttiset kuppiin, minkä jälkeen wc:n hoitaja haki rahat. Nähtyään viisisenttiseni, hän jupisi jotain ja sylkäisi. Hävetti kyllä kovasti. Sen verran pelisilmää kuitenkin jäi, että en jäänyt kuvaamaan tilannetta.
Matka ajoittui jalkapallon mm-kisojen finaalia edeltäviin päiviin. Monista ikkunoista roikkui lippuja ja monet autot oli varustettu lipputangoilla.
Parhaimmat olivat huomioineet tunnusvärit myös polttoainesäiliön kannessa sekä taustapeileissä.
Joissakin paikoissa graffitit olivat näkyvästi esillä. Talon julkisivu saattoi olla muuten täysin uuttavastaava, mutta graffiti oli varmasti tehty jälkiasennuksena. Ilmeisesti kaikki kukat saavat kukkia.
Berliinissä on paljon käynnissä melko paljon korjaus- ja rakennusurakoita.
Monet historialliset kohteet tarvitsevat ehostusta tai korjausta.
Vielä palatakseni ihmisiin, sunnuntaina kävimme paikallisen suosittelemassa kebabpaikassa. Tehtyään annokset, kokki, ainoa paikassa, tuli ravintolan puolelle katsomaan televisiota. Ilmeisesti kuumuus ja ikä väsyttivät, sillä herra nukahti tuoliinsa. Seuraava asiakas joutui herättämään miehen, että sai tilattua ruokaa.
Minun on pitkään pitänyt käydä Berliinissä, mutta matka on lykkääntynyt syystä tai toisesta.
Netti on täynnä toinen toistaan loistavampia matkablogeja, enkä halua edes yrittää matkabloggailua, joten tyydyn jakamaan muutamia havaintojani Berlliinistä.
Tein viisi osaa blogiini Berliinistä. Jokaisessa osassa on hieman eri teema: ruoka, nähtävyydet, ihmiset ja niin edelleen. Lukuiloa!
Julkinen liikenne on toteutettu hyvin!
Junia ja metroja kulkee edestakaisin kiitettävällä vuorovälillä. Moneen paikkaan pääsee mahtavasti julkisilla. Toisaalta yksityisautoilu ja yksityisautot vaikuttavat olevan tärkeitä. Melko usein kuului ja näkyi, kun nopeat ja tehokkaat autot kiihdyttivät liikennevaloista. Kävelijöiden valot ovat lyhyet. Monesti ihmiset eivät ehtineet ylittää koko tietä, vaan jäivät keskelle odottamaan seuraavia vihreitä. Liikenne vaikutti kuitenkin erittäin sujuvalta.
Metro- ja juna-asemat on toteutettu hyvin ja selkeästi, joskin välillä huomasin olevani väärällä puolella raiteita. Silloin piti kävellä takaisin kadulle ja toiselta puolelta sisään.
Päärautasema on nähtävyys. Junia ja kauppoja on monessa kerroksessa. Yleisvaikutelma on tilava.
Taksit ovat kermanvärisiä. Allaolevassa kuvassa on tyypillisiä takseja, mutta etummainen on tainnut eksyä väärään kaupunkiin. Virhe on korjattu oikealla värillä.
Noin kymmenen kilometrin matka arkiaamuna lentokentältä hotelliin maksoi ilman tippiä 18,4€, mikä on mielestäni varsin kohtuullinen.
Posted with Blogsy